Palailen tänään taas kaloreiden laskentaan. Tänä aamuna vaaka näytti 73,6 kiloa, mikä on tietysti mukava saavutus. Koska elämässä on sisältöä, on sellainen yletön ahmiminen (joka johtuu tyhjyyden tunteesta) jäänyt pois lähes kokonaan. Se onkin ehkä tärkeintä elämäntapamuutoksessa.

Kävin eilen tutustumassa painonvartijoihin. Pidän heidän systeemiään periaatteessa hyvänä - ryhmäkuri kannustaa laihtumaan. En kuitenkaan oikein innostunut tuosta pistelaskusysteemistä. En oikein ymmärrä, miksi pitäisi laskea pisteitä kun jokaiseen tuotteeseen on merkitty kalorit.

Hei vaan kaikille,

Hetkeksi jäi tuo kirjoittelu. Olen viimeiset kaksi viikkoa tehnyt töitä 15 tuntia vuorokaudessa, ja olen ollut aivan näännyksissä. Liikkumaankaan en ole kerennyt, eikä kaloreitakaan ole tullut laskettua. Iloinen yllätys kuitenkin oli, kun tänään vaaka näytti reilusti alle 74 kiloa. Eli vajaa kilo on tullut laihduttua ilman kalorilaskentaakin.

Kaiken lisäksi tapasin lauantaina aivan mielettömän ihanan miehen. :) Ihastun hyvin harvoin, mutta nyt tuntuu että olen todella ihastunut. Ainakaan ei tee mieli ahmia ruokaa - se tyhjyys mihin ennen söin on tuntunut hävinneen. Toivottavasti olotila kestää.

Ajattelin kuitenkin mennä painonvartijoihin tällä viikolla. Kovasti moni on niitä vastaan, mutta fakta on kuitenkin se, että paikkarit ovat ainoita live-tukiryhmiä Suomessa.

Mistähän se johtuu, että yhdistelmä 1600 kcal päivässä + 60 minuutin rankka spinningtunti tuntuu paljon hyödyttömämmältä kuin 1200 kalorin syönti ilman liikuntaa? Onkohan mulla jossain alitajunnassa ajatus, että mitä enemmän laihduttaessa kärsii, sitä nopeammin laihtuu?

No, eilen tuli joka tapauksessa tuo 1600 kcal ja spinningissäkin tuli käytyä. Spinning tuntui vähän takkuiselta, mutta ainakin hiki virtasi. Mun spinningpyörän ympärillä on aina yhtä suuri hikilätäkkö kuin kaikilla miesspinnaajilla. :) Mistähän se johtuu, että keskimäärin miehet tuntuvat hikoilevan enemmän kuin naiset?

Vaikka ostan harvoin lehtiä, nyt tuli ostettua tuo uusin KG-lehti, joka taitaa olla Painonvartijat-lehden seuraaja. Siinä erään artikkelin keskeisin ajatus oli, että pelkällä liikunnan lisäämisellä ei voi missään tapauksessa laihtua. Minä en oikein käsitä koko ajatusta. Eikös laihduttaminen perustu lähes puhtaasti matematiikkaan - eli jos liikkuu päivässä vaikka 500 kcal enemmän kuin ennen, laihtuu puolisen kiloa viikossa vaikkei tekisi ruokavaliolleen yhtään mitään?

No niinhän siinä kävi, että viikonloppu meni aavistuksen verran penkin alle. Lauantaina menin aluksi kiltisti baarin sijaan elokuviin, mutta sitten leffa oli niin ahdistava (Ihmisen pojat), että sitä oli pakko mennä pohtimaan baarin puolelle. Ja sitten kebabpaikan kautta kotiin..

Hyvä puoli on se, että tänään jatkan innolla dieettiä. Ei se oikeastaan haittaa minua, jos dieetti välillä kaatuukin. Kunhan jatkuu sitten uudelleen, eikä hirmuinen karkin/pitsan/limpan jne. tankkaus ala.

Mietin, että otan Painonvartijoiden dieetistä muutamia vinkkejä omaan dieettiini mukaan. Ensinnäkin paikkareilla on ns. nollan pisteen ruokia: appelsiini ja kurkku, tomaatti ja salaatti. Taidan tehdä saman - tosin pudotan kalorimäärää n. 150 kalorilla. Tämä kun tekee psyykkisessä mielessä hyvää: on aina jotain mitä syödä, eikä kalorit silti mene yli. Lisäksi on tosi hyvä, että kasviksia tulee tällä tavalla syötyä edes jonkin verran. En usko, että miksikään appelsiinien ahmimiseksi tämä kuitenkaan menee.

Sitten lisäksi otan enemmän mukaan sitä, että viikolla pihistetään kaloreista ja viikonloppuna sitten juhlitaan. Minä kun yksinkertaisesti tarvitsen juhlimistä silloin tällöin, ja 1200 kalorilla se on vähän nihkeää.

Tekee ihan sikamaisen paljon mieli jotain makeaa. Mikä ihmettä söisin, siinä saisi olla 700 kaloria ja sen pitäisi olla hyvää ja siitä pitäisi lähteä nälkä loppupäiväksi? Jotain naposteltavaa mielellään.. hmm hmm.

Pirkat sokerittomat karkit olisi hyviä, mutta mulla menee vatsa aina ihan sekaisin niistä. Pitäisiköhän ostaa pieni 100 gramman karkkipussi ja sitten jotain kunnon ruokaa.